Tässä joululoman aikana on tullut melkoisen monta kertaa vastattua setien, tätien, kummien ja mummien kysymyksiin siitä, missä olen kuluneen vuoden huidellut ja mitä seikkailuja edessä häämöttää. Nuo kahvipöytäkeskustelut ovat herätelleet itseni miettimään kulunutta vuotta, ja melkoinen vuosihan se onkin ollut!

 

On tapahtunut paljon. Tässä loman aikana reissukuvia katsellessa tuli mieleen, että minäkö olen tuo tyyppi tuolla ja tuollako myös? Olenko ihan oikeasti nähnyt kaikki nämä kuvien paikat? Miten vuosi voi olla jälleen kulunut? Mitäs hittoa olen kuvien ulkopuolella oikein tehnytkään? Jos en pysy itsekään perillä kaikesta, ei sitä kai voi olettaa mummojenkaan pysyvän…? Otetaanpa siis lyhyt briiffi.

 

Vuoden 2015 aikana olen ainakin matkustanut paljon. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Sveitsissä, Istanbulissa ja Lapissa. Tallinna ja Ruotsi taitavat olla perussettiä?

 

 

Reissujen aikana, erityisesti Oseaniassa, koin aivan älyttömiä juttuja. Miettikää nyt: kenguruita ja pingviinejä! Laskuvarjohyppy ja canyoningia lähen henkemme uhalla.

 

 

Ja sitten olen tietenkin treenannut. Pitkästä aikaa juossut ja suunnistanut ehjillä jaloilla, ja talven vielä pallon toisella puolen upeissa maisemissa huikeassa seurassa.

 

 

Treenaaminen jatkui toki kotona, ja kahden huonon kesän jälkeen tuli käytyä suunnistuskisoissakin. Menestymisen jätin pääsääntöisesti ensi kesälle. Vähän olen koukuttunut myös ajatukseen triathlonista ja maantiepyöräily on kiva laji kanssa!

 

 

Välillä on täytynyt tehdä töitä, jotta cv ja pankkitili ovat pysyneet tyytyväisinä. Erityisesti kenkäduunit VJ Sportille ja Sarvalle ovat tarjonneet hienoja elämyksiä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Kirjoitushommat taas avartavat joka kerta omaa ajatusmaailmaa. Kesä mallastehtaalla opetti sekin paljon, ja onpahan ainakin riittänyt kaupoissa kalja.

 

 

Kaikki reissut, treenit, kemut ja kujeet olen saanut jakaa huipputyyppien kanssa. Kiitos!

Summasummarum aika bueno vuosi siis. Tämä briiffi ja nämä kuvat kattavat kuitenkin vain murto-osan vuoden tapahtumista ja vielä minimaalisemman osan päässäni liikkuneista ajatuksista. Jotta edessä olevasta uusien seikkailujen täyttämästä vuodesta jäisi jäljelle enemmän todistusaineistoa, ja jotta saan jonkin alustan purkaa ajatuksiani (Snapchatin lisäksi siis, hahah) tässä tämä meitsin blogi nyt on.

Ja nyt joku siellä miettii, että ”blogiko, ootko Tytti tosissas? Et kuitenkaan ehdi”. On suuret mahdollisuudet, että unohdan kirjoittaa, olen liian kiireinen, en keksi mitään sanottavaa tai että ketään ei kiinnosta. Mutta enpä kuitenkaan usko epäonnistumiseen, jos säkin olet kerran jo tänne asti lukenut. 😉