Muuttaminen muuttaa

Muuttaminen muuttaa, muutto tarkoittaa aina jonkin tasoista muutosta. Viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana olen muuttanut kahdeksan kertaa. Välillä on muutettu koko omaisuus kalusteineen kaikkineen, toisinaan vaan vaatteet ja nalle. Yhtälailla välillä elämä ja arki on muuttunut hurjasti, välillä vähemmän. Joka muutosta ja muutoksesta on tullut uutta oppia.

Ekaa kertaa muutin 3,5 vuotta sitten porukoilta pois Tampereelle kivaan pikkuyksiöön huippupaikalle Sorsapuiston reunalle. Hankittiin kalusteita, kippoja ja kupposia. Tauluja ja kaikkea muuta kivaa. Telkkarikin oli hankittava; ei niinkään sen katsomisen takia vaan enemmänkin täyttämään jatkuvaa hiljaisuutta. Suoraan pikkuyksiöön muuttaminen porukoiden jättimäisen aina pientä hälinää sisältäneen omakotitalon jälkeen oli suuri muutos. Kodin lisäksi samalla muuttui koko arki uuden kaupunkin, opiskelupaikan, ystävien, treenimaastojen ja seuran myötä. Vessapaperin loppuminen ensimmäistä kertaa oli pysäyttävä hetki. Siis hetkinen, pitääkö nää paperit muistaa itse ostaa? Oli uudenlaista vastuuta mutta myös valloittava vapaus!

IMG_3911

Paljon uutta ja huikeita seikkailuja sisältäneen lukuvuoden jälkeen palasin mielelläni kesäksi porukoille. Kesä taisi kulua enemmänkin reissatessa, mutta porukoiden lähes täyshoitola oli hyvä tukikohta. Vaihdoin suunnistusmoodille: en käynyt kertaakaan Tampereella yli kolmeen kuukauteen ja yhteydenpito opiskelukavereihin oli sekin hävettävän heikkoa…

Syksyllä kutsui taas Tampere. Olin ajatellut asua samassa yksiössä vielä toisenkin vuoden, mutta löydettiinkin Emmin kanssa aivan loistava kolmio Kaupin polkujen vierestä. Omakotitalon ullakolla oli hyvä asustella justiinsa meitsille passelin kämppiksen kanssa. Kotiuduin, pysyin puolitoista vuotta paikoillaan ja rakastuin Tampereeseen. Opin ostamaan vessapaperia, pysymään aloillaan ja siivoamaan hellan.

IMG_5926

Kun reilu vuosi sitten päätimme Emmin kanssa muuttaa kotikolostamme muualle, täytyi minun löytää tavaroilleni jokin sijoituspaikka. Olin lähdössä reissuun pallon toiselle puolen ja keväästä en vielä tiennyt mitään. Pohdiskelin erilaisia varastoja, mutta lopulta päätin myydä turhat kalusteet ja kiikuttaa tärkeimmät porukoille Hollolaan. Se otti kuulkaas koville. Vaikka olin lähdössä reissuun, tunsin epäonnistuneeni järjestellessäni pinnatuolejani pinoon porukoiden portaiden alle. Puolessatoista vuodessa kerätty tavaramäärä oli sekin järkyttävä. Vannoin, että puolitäysien rasvapurkkien ja käyttämättä jääneiden vaatteiden roudaus ei saa toistua. Opin siis nielemään kunnian ja ainakin teoriassa käsitin materian turhuuden.

IMG_5271

IMG_4781Keväällä reissun jälkeen oli pakko päästä takaisin Tampereelle. Pääsin Lauran kämppikseksi ihan keskustaan. Opin menemään treenivaatteissa Stockalle ja viettämään yhteisöllisiä darrapannarisunnuntaita. Huomasin, että kalustettuun kämppään alivuokralaiseksi muuttaminen on paljon vaivattomampaa eikä paha ollenkaan. Lauran ja vuokraemäntäni Ellun astiamaku oli hyvä (ehkä se tärkein pointti) ja kaikki muutenkin ihan priimaa, joten Tuomiokirkonkadulla olisi viihtynyt pidempäänkin. Mutta toisinpa taas kävi.

IMG_8612

Sain kesätöitä Lahesta. Päätös ottaa työt vastaan oli hankala ja naurakaa jos haluatte, mutta ehkä eniten siksi, että se tiesi paluuta porukoille. En nähnyt mitään järkeä oman kämpän vuokraamisessa, joten mietin kestääkö pää neljän aikuisen yhdessä asumista. Iskä ja äiti olivat tästä mahdollisuudesta kumman innoissaan ja menivät lupamaan jotain täyshoidon tapaista autoetuineen. No ok, Hollola ja Lahti täältä tullaan.

Eihän Hollolassa sitten neljää aikuista asunut vaan vanhemmat ja kaksi teiniä. Vanhaan huoneeseen sopeutuminen kävi kivuttomasti ja teini-Tytin tasolle alentuminen hävettävän helposti. Jos muutaman vuoden ajan oli tuntunut, että Hollolaan tulee kylään, kaikkosi tuo tunne ja sen mukana vieraskoreus ja käytöstavat. Oli helppo kesä ja kodin puolesta kivakin. Tiirismaan treenimaastojahan nyt ei voita mikään, ja kyllä omakotitalo grilleineen ja autoineen on kesällä kiva! Opin taas olemaan lapsi ja toisaalta elämään reissuelämää reissaten melkein joka viikonloppu.

IMG_9966

 

IMG_0527

Syksyksi muutin takaisin Tampereelle, taas alivuokralaiseksi. En nähnyt mitään järkeä lähteä muuttamaan omia huonekaluja neljän kuukauden takia, joten kiva alivuokrakämppä oli juuri passeli löytö syksyksi. Asuin ekaa kertaa kahteen vuoteen taas yksin. Pärjään yksin, mutta toisaalta yhdessä on kivempaa ja kämppiksen kanssa on rahaa isompaan asuntoon ja erilliseen keittiöön. Oli kuitenkin positiivista huomata, että kolmen vuoden takaista yksiön seinät kaatuu päälle -ahdistusta ei enää tullut, vaan noinkin pärjää. Hyvät kaverit ja omat rutiinit ovat Tampereen helmiä. Kosken länsipuoli on selkeästi väärä puoli koskea, eli seuraavan kerran pitää päästä takaisin Tammela-huudeille!

IMG_0309

 

Seuraava kerta koittaa ehkä kesällä, ehkä syksyllä, ehkä myöhemmin. Taas on siis tavarat muutettu Hollolaan, ja ylihuomenna starttaa pienoinen muuttokuorma kohti Uppsalaa. Siellä saan nautiskella (niin ainakin nyt ajattelen, saa nähdä jos joutuu hommiinkin…) kesäkuuhun asti. Huonekaluni, kipponi ja kuppini ovat nyt majailleet eri paikkoihin sijoitettuna reilun vuoden, ja pysyvät säilytyspaikoissaan vielä ennalta määrittelemättömän ajan. Kun vuosi sitten tunsin epäonnistumisen ja haikeuden sekaisia fiiliksiä pakatessa tavaroita säilöihinsä, tunnen nyt vapautta. Teoriassa voisin napata huomenna rinkan selkään ja lähteä mihin vaan maailmalle. Olkoonkin, että käytäntö on ehkä hiukan eri…

IMG_4282

Miten kaikki muutot ovat sitten muuttaneet minua? Joka kerta jollain pienellä tai suuremmalla tavalla. Olen saanut ystäviä, unohtanut pitää heihin yhteyttä, kotiutunut, tuntenut itseni yksinäiseksi, ollut aikuinen ja sitten taas lapsi. Kaikki muutokset ovat johtaneet siihen, että tiedän pärjääväni missä vaan ja kenen kanssa vaan. Tampere on spesiaalipaikka, mutta pärjään muuallakin, selviän vanhemmilla asumisesta, viihdyn yksin, mutta toisaalta myös yhdessä. Muuttaminen ja muutokset eivät vaikuta tärkeisiin tyyppeihin mitenkään, sillä he ovat ja pysyvät.

IMG_8038

Eilen illalla ja tänään aamulla heippoja sanoessa huomasin, että en oikeastaan tuntenut itseäni kovinkaan haikeaksi. Ehkä se kertoo siitä, että muuttamiseen ja muutoksiinkin turtuu (mikä ei välttämättä ole hyvä asia?). Tai ehkä sittenkin siitä, etten ole vielä tajunnut lähteväni. Lisää Ruotsista, Uppsalasta ja uuteen sopeutumisesta pommin varmasti myöhemmin!

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s