Uuden, meitsin jo viidennen, lukuvuoden alkuun on omalta osaltani aikaa enää muutama tunti. Ennen uuden alkua on hyvä summata mennyt ja siellä opittu, joten siksipä tässä pieni katsaus Uppsalassa vietettyyn kevääseen ja siellä opittuun. Postaan pian myös omalle yliopistolle kirjoittamani vaihtokertomuksen, jos joku sattuisi harkitsemaan vaihtoon lähtöä suuntana Uppsala. Nyt kuitenkin keväällä kerätyt opit.

Epäonnistumiseen ei kuole

Muutaman kerran hävetti, nolotti ja harmitti oma sähläys, mutta lopulta pieleen mennyt esitelmä, järkyttävä myöhästyminen, takeltelu englannissa, väärin lausutut sanat ja kiusallinen kaverisuhdekuvio vain kasvattivat – ja naurattivat. Ja hei missään muussa kielessähän (noh, ainakaan englannissa) ei edes ole omaa sanaa morkkikselle, joten mitä sitä sellaisia potemaan…!

Ennakkoluulottomuus kannattaa

Etukäteen arvelutti niin yhdentoista muun hengen kanssa jaettava mahdollisesti törkyinen keittiö, asuinlähiö, ruotsin kieli kuin ylipäätänsä koko vaihtokohde kylmä ja pieni Uppsala. Eri kulttuureista ja niistä tulevista ihmisistäkin oli juuttunut päähän monin paikoin tiedostamattomia ja aivan typeriä ennakkoluuloja. Onneksi ne ravistuivat ja haalistuivat pois ja opin, että maailmalle tai varmaan ihan mihin vaan kannattaa suunnata avoimin mielin. Ihan hyvin voi mennä pelkkien miesten mukaan suunnistamaan vaikka onkin hidas, hyvin voi kysyä apua kun sitä tarvitsee ja hyvin voi lähteä neljän oikeastaan tuntemattoman ihmisen kanssa laskettelureissulle. Kaikkeen sopeutuu, kaikesta selviää ja lopulta naurattaa.

Ihmiset ovat elämän suola

Tutustuin valtavan monenlaisiin uusiin ihmisiin ja opin eri kulttuureista paljon. Ryhmätyöt opettivat toimintatapoja eri kulttuureista: ruotsalaiset oikeasti diskuteeraavat ja kritiikki tulee aina kuorruttaa pehmeäksi hyvillä asioilla, turkkilaisilla voi olla hankaluuksia käsittää suomalaisen lähes tökeryyteen menevää huumoria ja suoruutta, saksalaiset ovat juuri niin järjestelmällisiä kuin puhutaan ja benelux-maissa puhutaan tosi hyvää enkkua. Vapaa-ajalla taas opin, että samanlaisiahan me kaikki ollaan. Ihmiset, ystävät, tekivät Uppsalasta Uppsalan ja mun vaihdosta upean.

Suunnistus on kivaa

Tuli hosuttua vähän kaikenlaista ja perinteiseen tapaan vähän vammailtuakin. Monet kevään parhaimmista muistoista liittyvät kuitenkin suunnitukseen: kisoihin hienossa Lunsenissa, treeneihin muiden kanssa ja juoksulenkkeihin lähimetsän siideillä kallioilla. Vaikka suunnistus ei ole elämä, on se vaan melkoisen tärkeä osa sitä.

Koti on siellä missä itse olet

Koti on siellä missä pyörä, lenkkarit, nalle ja sydän. Uppsalasta ja mun käytävähuoneesta tuli mulle nopeasti oma koti. Koko kaupunki tuntui omalta ja kun lyhyesti pistäydyin siellä heinäkuussa tuli ihan nostalgiset ja lämpöiset fiilikset. On hyvä tietää missä omat juuret ovat ja on hienoa, että Suomessa on paikka johon palata, mutta tällaiselle reissaajaluonteelle kuin minä olen, on supertärkeää että koti – tai fiilis siitä – kulkee mukana missä menenkin.

Koti ja Suomi odottavat – mutta yhteyttä pitää muistaa pitää

Ainakin aina tähän asti koti, Suomi, perhe ja ystävät ovat pysyneet siellä kotona eikä suuri mullistuksia ole tapahtunut. Se luo turvaa ja haluan uskoa, että nuo kaikki pysyvät siellä jatkossakin. Ei tietenkään muuttumattomina (vaikka joskus se reissulta palatessa siltä tuntuu ja siitä iskee oikeastaan pieni masis), mutta kuitenkin valmiina toivottamaan reissuilta palaavat tervetulleiksi. Sen opetuksen kuitenkin sain, että ihan omaan kuplaan ei ole hyvä hukkua, vaan yhteyttä pitäisi muistaa pitää eikä olla liian itsekäs. Tämän opetuksen pidän varmasti mielessä tulevaisuudessa.

+ Opin puhumaan ruotsia ja ymmärtämään, että palveluiden markkinointi on eri asia kuin palvelulogiikka markkinoinnissa 😉 (service marketing vs. service logic in marketing)