Mitä kuuluu Marja-Leena?

Oikeasti mun toinen nimi on Marjaana eikä Marja-Leena eikä tähän muutenkaan tarvitse Leevi and the leavingseja ja kaljakoreja sotkea, joten kysytäänpä mitä kuuluu Marjaana?

Kuuluu aivan sairasta kiirettä, paino sanalla sairasta. Flunssa siis vaivaa eikä meinaa kadota kun vähän liian kovaa vauhtia on tullut viime viikot paineltua. Nyt kuitenkin tentti (aivan älyttömällä ja älyttömän osuvalla tärpityksellä vedetty) takana, pikkujoulut juhlittu, taatelikakut leivottu ja ens viikolla voikin sitten hiljentyä loman viettoon keskittyä täysillä duunihommiin, jotta saadaan Lahteen kelpo Skandicup ja yhdistetyn maailmancup loppiaisena (tuu kisaa tai tsiigaa!).

img_2114

En ole harmikseni kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Sen sijaan olen naputellut juttuja töissä, yliopistolla, VJ Sportille ja Sarvalle sekä Joensuu-jukolan Venla-blogiin. Ja vielä yhteen paikkaan, siitä lisää kunhan jutut näkevät päivänvalon! Joka tapauksessa, ihan pikkasen huvitti itseäni, kun ensi kesän Jukolan viestintäpäällikkö Metsälän Juuso pyysi mua kirjoittamaan Venla-blogiin urheilun, opiskelun ja työnteon yhdistämisestä. Muutaman päivän mietiskelin, että mitäköhän sitä kirjoittaisi; eihän mulla ole hajuakaan miten ne voi yhdistää. Kun vihdoin sain oikean silmäni ja käteni vapautettua muista hommista tuohon blogitekstiin tajusin mistä kirjotan: siitä, että ei kaikkea kolmea todellakaan voi menestyksellisesti yhdistää.

Juttu löytyy täältä: http://www.jukola.com/2017/2016/12/11/venla-blogi-valintojen-maailma/

Opetus on siis taas, että älkää tehkö niin kuin minä teen vaa tehkää niin kuin minä sanon. Onneksi olen oppinut Venla-blogin tekstissä mainitsemaani kaaoksenhallintaa ja itsetuntemusta jo melko hyvin. Olen sitä mieltä, että kaikessa ei voi olla paras, mutta hyvä voi olla, jos jaksaa nähdä sen eteen töitä ja oppii hallitsemaan kokonaisuutta. Hyvään tähtääminen kaikessa kolmessa vaatii hyvää makrosuunnittelua ja erinomaista mikropriorisointia. Aina toisinaan haaveilen maaliskuusta ja sen jälkeisestä ajasta, jolloin ehdin taas käydä kahdesti päivässä treenaamassa ja huilahtaa hetken välissä. Ja nukkua 10 tuntia yössä. Tämän keskinkertaisen kaikkialla hääräämisen jälkeen voisin taas keväällä kokeilla priorisointia. Katsotaan keväällä minkä kimppuun hyökkään; ihan ensimmäisenä varmaan sängyn pohjan.

img_2134

Ja niin, älkää nyt käsittäkö väärin: toiset ihmiset vaan on tehty toisinaan sykkimään siellä sun täällä eli kivaahan tämä on.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s