Mitähän ne muut nyt ajattelee?

Toistelen usein kavereilleni, että ei sillä ole niin väliä mitä ne muut (tuttavat, sukulaiset, tulevaisuuden potentiaaliset työnantajat) meidän valinnoista ajattelevat; kunhan ollaan itse onnellisia ja omiin valintoihimme tyytyväisiä. Itse ”valitsin” tänä kesänä suunnistuksettoman ja työttömän kesän Frankfurtissa, enkä ole katunut valintojani hetkeäkään. Silti olen kesän aikana useammankin kerran ajatellut, että mitähännemuutnytajattelee. Miksi näin?

Perimmäinen vastaus miksi-kysymykseen liittyy tietenkin omiin odotuksiin itsestäni. Ne odotukset olen oppinut kotoa kasvatuksen kautta. Perheessämme on aina arvostettu urheilua ja koulutusta (järjestys jääköön kunkin pohdittavaksi). Ne minulla ovat hallussa, sillä eihän tässä mihinkään urheilulakkoon ja burgerikuurille olla alettu, ja graduhommatkin ovat jo pyörähtäneet vauhtiin. Omaan työhistoriaanikin olen ihan tyytyväinen. Olen kuitenkin tottunut useisiin haastaviin samanaikaisiin tavoitteisiin, ja siihen, että tulilla on yhtä aikaisesti muutama eri soppa. Olen tottunut vaatimaan itseltäni hiukkasen enemmän kuin mitä tämän kesän tavoitteeni rusketus ja saksan kielen haltuunotto edustavat, ja siksi olenkin potenut välillä huonoa omatuntoa suunnittelemattomista päiväunista ja ihan yksinkertaisesti kesästä nauttimisesta. Hetkinen?

IMG_7524

Enemmän kuin omat aiemmat odotukseni ja tottumukseni, paineita asettavat ulkopuoliset. Kaverit painavat toinen toistaan paremmissa duuneissa toteuttaen sitä kaikkialla toisteltavaa mallia siitä, miten cv:tä kannattaa kesä kesältä ja työ työltä rakentaa kohti sitä unelmaduunia. Toiset kaverit taas treenaavat hiki hatussa kohti uusia tavoitteita; niitä, joista itsekin joskus haaveilin. Näitä miettiessä puskevat päähän väkisin ajatukset siitä, että pitäisihän sitä nyt kesätyö olla koska kaikilla muillakin on ja täytyisihän sitä kesän suunnistuskisoihin tosissaan treenata koska aina ennenkin olen treenannut. Mitähännemuutnytajattelee kun ilman työtä olen, poikaystävän perässä muutin ja kilpailukalenterikaan ei ole kovin täysi?

Olen tässä kesän aikana purkanut näitä ajatuksiani kaikille visiitillä käyneille kavereille ja tullut lopulta siihen tulokseen, että ei niitä muita kyllä kiinnosta. Tai kavereita ja sukulaisia tietysti kiinnostaa, että miten mulla menee ja mitä täällä touhuilen, ja ihan sitähän ne kaikki vaan viesteillään ja kysymyksillään on halunneet tietää. Alkukesästä tulkitsin nimittäin viestin ootko jo saanut töitä pilkkana siitä, että en onnistunut sopivaa kesäpestiä löytämään ja ootko tulossa jukolaan vinkkinä siitä, että kuule kannattaisko vähän kuitenkin urheillakin.

IMG_7309

Nyt jo ymmärrän, että pahaa tuskin kukaan ajattelee (tai jos ajattelee niin siitä en kyllä välitä). Sen sijaan olen kuullut, että moni ihailee rohkeutta lähteä, uskallusta jäädä ja kykyä tehdä jollain tapaa normista poikkeavia ratkaisuja. Kaikki toivovat, että olisin onnellinen ja valintoihini tyytyväinen – ja niin olenkin! Tarinan opetus on kaiketi se, että kohtuullisen itsevarmakin ihminen voi olla uusien tilanteiden äärellä todella epävarma itsestään ja valinnoistaan. Omat valintani osuivat nappiin ja nautin elokuusta hyvällä omatunnolla. Mikäs nimittäin sen parempaa kuin maanantaina alkanut gradun kirjoittaminen eli joka päivä kaksi treeniä, paljon ruokaa ja vielä enemmän unta 😉

Ps. Poikaystävä sanoi, että kirjoita nyt sinne juttuun, että olet kuitenkin oppinut tosi paljon saksaa ja oothan sä hyvin treenannutkin. Sanoin, että ei se kuulu suomalaiseen tapaan, sillä mitähännemuutnytajattelee, jos itseään alkaa kehumaan…

IMG_6720

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s