Kun minä eka kertaa maailmalle (=Tampereelle) lähdin

Viisi vuotta sitten muutin ensimmäistä kertaa pois vanhemmiltani kutkuttava jännitys rinnassani. Kaiken tutun ja turvallisen jättäminen vähän pelotti, mutta toisaalta uudet opinnot, uusi kaupunki ja uusi erityinen vapaus kutsuivat kovasti. Kaikki sujui hyvin, mutta nämä viisi vinkkiä olisivat helpottaneet uutta itsenäistä arkeani entisestään.

Muista ostaa vessapaperia

Vasta kun vessapaperi ensimmäistä kertaa loppui, tajusin ihan oikeasti asuvani yksin. Ei ollut tullut mieleenkään, että tällaisen hyödykkeen kulumista pitäisi seurailla ja sitä muistaa aika ajoin ostaa.

Älä hamstraa

Pienen yksiösi vaatekaappiin ei mahdu loputtomasti treenivaatteita ja lenkkareita eivätkä keittiön kaapit vedä älytöntä määrää erilaisia pastoja, jauhoja, leseitä, hiutaleita, siemeniä, pähkinöitä, purkkeja ja purnukoita. Et voi aina ostaa kinkkua, juustoa ja leipää ja syödä sittenkin puuroa joka aamu, koska ne leiväthän pilaantuvat. Idea ei ole hamstrata itsellesi kaikkea mitä vanhemmillasikin aina on, vaan oppia pärjäämään eri eväin, ja matkustaa tarpeen tullen ruokalomalle kotikotiisi.

Et tarvitse kahtatoista teemukia, kuusi viinilasia kylläkin

Perinteiseen malliin toivoin ylppärilahjakseni erilaisia astioita. Sain lahjaksi paljon todella hyödyllisiä lahjoja, joilta ja joilla vielä tänä päivänäkin nautin ateriani. Ja sitten sain toivomani 12 teemukia. Näin jälkikäteen olen huomannut, että olisi kannattanut toivoa muutamaa viinilasiakin.

FullSizeRender 3

Tarvitset television

Ajattelin, että en tarvitse televisiota, sillä lähes kaikenhan näkee läppäriltä. Kahden viikon yksin asumisen jälkeen ahdistuin siihen, kuinka hiljaista asunnossani aina oli. Kotikodin hälinästä pieneen hiljaiseen yksiöön siirtymisessä on iso kontrasti ja niinpä kontrastia pienentämään hankin taustamelua tuovan television, joka piti minulle aamuisin ja iltaisin seuraa. Ehkä surullista, mutta totista totta.

Ystävien hankkimiseen kannattaa panostaa

Onneksi seuraa ei tuonut pelkästään televisio, vaan tutustuin opiskeluiden kautta myös loistotyyppeihin, jotka ovat sittemmin tuoneet kälätystä ja naurua moniin arki-iltoihin ja viikonloppuihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Vaikka ekojen viikkojen bileet ja häppeningit osuivatkin hankalasti päällekkäin suunnistuksen SM-kilpailuiden kanssa, olen iloinen, että menin tapahtumiin vähintäänkin piipahtamaan. Ekoina tunteina tutustutaan ja niistä vikoistahan ei kukaan mitään enää muistakaan. Tampere on täynnä ihania suunnistusystäviä, joiden kanssa voi treenaamisen lisäksi tehdä vaikka mitä, mutta erityisesti loukkaantumisten hetkinä tosi tärkeitä ovat olleet nuo tavistoverit.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s