Hämmentää Saksassa part 1

Viimeisestä kirjoituksestani on kulunut hävettävän pitkä aika. Silloin olin juuri aloittanut harjoitteluni täällä Frankfurtissa paikallisessa mainostoimistossa ja koitin kursia graduani kokoon. Nyt kuluneet neljä kuukautta olen sitte suorittanut harjoitteluani ja kursinut, parsinut, purkanut, leikannut ja taas kursinut graduani edelleen kokoon, kunnes eilen lähetin sen viimeisiä kommentteja varten proffalleni (JEEE!!!). Viimeisen neljän kuukauden aikana olen myös oppinut aimo annoksen elämästä Saksassa ja vuoroin tarkastellut sitä hämmenyksellä, vuoroin ärsytyksellä ja vuoroin ollut ihan in lööv. Ennen kuin musta tulee liian saksalainen ja unohdan näistä kolmesta tunteesta tuon hämmennyksen, niin täältä pesee. Kaikki hämmennyksen aiheet eivät muistuneet mieleen eli to be continued.

Kaupassa hämmentää

Esimerkiksi ruokakaupassa Pennyssä ei voi maksaa normaalilla luotto- eikä pankkikortilla. Eikä voi useissa ravintoloissakaan. Käsittämättömäntä.

Kaikki – siis kaikki – kaupat ovat sunnuntaisin kiinni.

Kaupassa ei ole juustohöylällä leikattavaa järkevällä rasvaprosentilla varustettua juustoa. Onneksi kaveri tulee tänään kylään ja lupasi tuoda Oltermannia!

Elin ystävänpäivään saakka siinä uskossa, että mistään kaupasta ei saa irtokarkkeja, kunnes Max (valitettavasti?) yllätti mut karkkipussilla. Niitä saa kuitenkin vaan muutamasta erikoimestasta eikä metrien pituista candykingiä suinkaan oo joka kaupan seinällä.

Saunassa hämmentää

Saunassa pitää olla aina ilman uimapukua eli siis käytännössä alasti, oli kyseessä sitten sekasauna tai ei.

Yleisissä saunoissa on kerra tunnissa saunotustuokioita, joissa saunottaja heittää kiukaalle hajustettua vettä ja huitoo sitten ilmaa pyyhkeellä.

Liikenteessä hämmentää

Rekat eivät saa ajaa lauantaisin ja sunnuntaisin. Sika hyvä.

Motarilla pitää pysyä aina kaikista oikeanpuoleisimmalla vapaalla kaistalla tai voi saada sakot. Sika hyvä.

Säässä hämmentää

Tai oikeastaan ärsyttää se, että koko ajan on vuorotellen kevät tai syksy, mutta lunta ei ole.

Urheillessa hämmentää

Yhdessäkään puistossa Frankfurtin keskustassa, saati ulkopuolella, ei ole katuvaloja. Niinpä minä ja muut hullut juoksemme pimeässä puistossa pilverpiirtäjien luomassa loisteessa.

Salillani ohjaajat puuttuvat tosi hanakasti väärin tehtyihin liikkeisiin. Se on sinänsä hyvä, mutta kun koitat inspiroida itsellesi tasatahdin korvaajaa joka näyttää tietenkin kummalta ja väärältä, saa ohjaajille kertoa jo hermostuttavan monesti että tiedän mitä teen, vaikka sä et ehkä langlaufia lajina edes tiedä.

Salilla pitää olla hikipyyhe mukana ja laitteet ja matot suojata aina sillä. Ilman pyyhettä ei asiaa treeniin.

Yleisesti hämmentää

Ainakin Frankfurtissa kaikilla on kerran vuodessa, esimerkiksi muuttaessa, mahdollisuus kantaa kadun varteen kaikki tavarat joista haluaa eroon ja kierrätyskaverit tulevat ne sitte ilmaiseksi muutamassa päivässä hakemaan. Näyttää välillä villiltä.

Jos nettishoppaat jotain kotiinkuljetuksella ja et satu olemaan kotona kuljetushetkellä, paketti jätetään naapureillesi, joita saat sitten jäljittää sen noutamiseksi. Löysinpä kerran myös muutaman sadan euron takkini paketissa rappukäytävästä odottamasta. Hämmennyksistä huolimatta kotiinkuljetus sujuu paljon Suomea sujuvammin.

Ei ole astioidenkuivauskaappia niin kuin ei kai missään muualla kuin Suomessa. Mutta pitäisi olla! Pitäisikö itse ryhtyä tuomaan sitä maailmalle?

Kukaan muu töissä ei katso salaa olympilaisia ja muutama työkaverini ei edes tiennyt mitä on biathlon. Mitä ihmettä?

Tytti Kirvesmies voi olla valtavan vaikea sanoa.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Hämmentää Saksassa part 1

  1. Hei, hauskaa lukea sun ”hämmennyksistä”. Asuimme myös Frankfurtissa noin 40 vuotta sitten ja tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut tänä aikana. Samat asiat hämmennyttivät meitä jo silloin. Frankfurtista tuli meille toinen ”kotikaupunki”, jossa edelleen käymme melkein joka vuosi ystäviä tapaamassa. Asuimme Sachsenhausenbergillä eli Grosser Hasenpfadilla ja viihdyimme siellä oikein hyvin. Olin töissä lähes pari vuotta Heumann, Ogilvy&Mather GmbH:ssa Hainerwegillä projektipäällikkönä. Mukavat muistot tulivat mieleen. Tschüs!

    Tykkää

    1. Kiitos Kari muisteloista, hauska kuulla että samoja asioita vieläkin! Tosin esimerkiksi tuossa käteisellä maksu -asiassa sen vähän soisin muuttuvan, mutta tottuupa tähänkin. Tuo teidän asuinalue ja oikeastaan koko Sachsenhausen on mulle vielä näin reilun puolen vuoden jälkeen melko tuntemattomia, pitäisi mennä sinne vaikka lenkillä joskus katselemaan. Itse asiassa jostain läheltä saatan sunnuntain puolimaratonissa jopa juosta 🙂
      Hassua, että juuri Ogilvy oli sun työpaikka, sillä se on yksi paikka, jonne ajattelin seuraavaksi harjoitteluni päätyttyä hakea. Onkohan tämä taas merkki pienestä maailmasta…!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s