Mitä kuuluu Marja-Leena?

Oikeasti mun toinen nimi on Marjaana eikä Marja-Leena eikä tähän muutenkaan tarvitse Leevi and the leavingseja ja kaljakoreja sotkea, joten kysytäänpä mitä kuuluu Marjaana?

Kuuluu aivan sairasta kiirettä, paino sanalla sairasta. Flunssa siis vaivaa eikä meinaa kadota kun vähän liian kovaa vauhtia on tullut viime viikot paineltua. Nyt kuitenkin tentti (aivan älyttömällä ja älyttömän osuvalla tärpityksellä vedetty) takana, pikkujoulut juhlittu, taatelikakut leivottu ja ens viikolla voikin sitten hiljentyä loman viettoon keskittyä täysillä duunihommiin, jotta saadaan Lahteen kelpo Skandicup ja yhdistetyn maailmancup loppiaisena (tuu kisaa tai tsiigaa!).

img_2114

En ole harmikseni kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Sen sijaan olen naputellut juttuja töissä, yliopistolla, VJ Sportille ja Sarvalle sekä Joensuu-jukolan Venla-blogiin. Ja vielä yhteen paikkaan, siitä lisää kunhan jutut näkevät päivänvalon! Joka tapauksessa, ihan pikkasen huvitti itseäni, kun ensi kesän Jukolan viestintäpäällikkö Metsälän Juuso pyysi mua kirjoittamaan Venla-blogiin urheilun, opiskelun ja työnteon yhdistämisestä. Muutaman päivän mietiskelin, että mitäköhän sitä kirjoittaisi; eihän mulla ole hajuakaan miten ne voi yhdistää. Kun vihdoin sain oikean silmäni ja käteni vapautettua muista hommista tuohon blogitekstiin tajusin mistä kirjotan: siitä, että ei kaikkea kolmea todellakaan voi menestyksellisesti yhdistää.

Juttu löytyy täältä: http://www.jukola.com/2017/2016/12/11/venla-blogi-valintojen-maailma/

Opetus on siis taas, että älkää tehkö niin kuin minä teen vaa tehkää niin kuin minä sanon. Onneksi olen oppinut Venla-blogin tekstissä mainitsemaani kaaoksenhallintaa ja itsetuntemusta jo melko hyvin. Olen sitä mieltä, että kaikessa ei voi olla paras, mutta hyvä voi olla, jos jaksaa nähdä sen eteen töitä ja oppii hallitsemaan kokonaisuutta. Hyvään tähtääminen kaikessa kolmessa vaatii hyvää makrosuunnittelua ja erinomaista mikropriorisointia. Aina toisinaan haaveilen maaliskuusta ja sen jälkeisestä ajasta, jolloin ehdin taas käydä kahdesti päivässä treenaamassa ja huilahtaa hetken välissä. Ja nukkua 10 tuntia yössä. Tämän keskinkertaisen kaikkialla hääräämisen jälkeen voisin taas keväällä kokeilla priorisointia. Katsotaan keväällä minkä kimppuun hyökkään; ihan ensimmäisenä varmaan sängyn pohjan.

img_2134

Ja niin, älkää nyt käsittäkö väärin: toiset ihmiset vaan on tehty toisinaan sykkimään siellä sun täällä eli kivaahan tämä on.

Mainokset

Maailman paras iskä

Onnea isät!

img_1856

Isänpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen iskästä. Oon huomannut tänään somekanavia selaillessani, että aika monella meistä on maailman paras isä – tietenkin! Tässä alla on muutama ajatus siitä, mikä tekee meiän iskästä maailman parhaan.

Iskä tietää

Edelleen 24-vuotiaana tulee toisinaan sellainen olo, että nyt täytyy kyllä soittaa iskälle. Iskä tietää mitä kannattaa vastata työtarjoukseen ja millaiset lenkkarit ostaa. Pitkään luulin, että iskä tietää myös kuinka paljon lenkille kannattaa laittaa päälle, mutta nyt olen oppinut, että papan määrästä täytyy vähentää yksi vaatekerros.

img_1125

Iskä auttaa

Iskä auttaa prinsessojaan kaikissa asioissa oli kyseessä sitten lääkäriajan tilaaminen tai koulupaperien tulostaminen. On siistiä tietää, että joku on oikeasti aina avulias ja hoitaa sovitut hommat ajallaan; tästä itselle oppia!

img_1866

Iskä kuljettaa

Ollaan tässä viime viikot vitsailtu, että nautin täällä Hollolassa autoedusta, jonka mukana tulee autonkuljettajakin eli iskä. Iskä siis kuskaa niin töihin, harrastuksiin, bussille kuin lentokentällekin. Täällä Hollolassa ajellaan Lotan kanssa maantiepyörillä ilman vararenkaita, mutta puhelin kyllä pidetään mukana. Jos rengas puhkeaisi, niin meillä on vankka usko siihen, että iskä kyllä hakisi meidät vaikka kesken työpäivän. Joskus Tampere-vuosina mietin, että toimisikohan sama sinne saakka muutaman tunnin välimatkasta huolimatta, mutta sitten kuitenkin ostin vararenkaan ja matkapumpun. Luultavasti soittaisin kuitenkin iskältä renkaanvaihto -ohjeet.

img_1859

Iskä kannustaa

”Rennon reippaasti vaan, ai että ku on kivaa ku tekee pahaa!”
Aluksi iskä kannusti treeneissä sieltä edestäpäin, sitten rinnalta ja nykyään peesistä. Aina kuitenkin tsemppaa eteenpäin. Iskä kannustaa urheilun lisäksi kaikessa muussakin elämässä, mutta muistaa tarvittaessa potkia persuksille ja kiskoa maanpinnalle.

img_7973

Iskä kustantaa

Urheiluun liittyen ihan aivan kaikki tarpeellinen on saatu, ja jokaiselle reissulle päästy mukaan. Se on ollut enemmän kuin riittävästi, koska kyllä mä todella paljon mieluummin omistan kymmenet sukset kuin kymmenen merkkilaukkua.

Iskä naurattaa

Meiän papa naurattaa – jos tykkää huonosta huumorista. Ei vaan, onhan siellä ihan helmiäkin juttuja välillä, mutta aika usein just ja just siinä rajalla, että tajuaako niitä läppiä edes. Suureksi huolekseni olen huomannut tajuavani liian hyvin ja mikä pahinta, viljeleväni itsekin samanlaista huumoria ja täydentäväni välillä iskän jutut…

img_1867

Iskä opettaa

Joskus saattaa mennä luennoimisen ja saarnaamisen puolelle tai saattaapa riitakin syntyä (autokoulu iskän opeissa), mutta paljon olen oppinut! Ihan nyt vaikka suunnistamaan, hiihtämään, seuraamaan urheilua ja tekemään kananmunanäkkäreitä. Ja oppia ikä kaikki: autokoulu- ja talvipukeutumisneuvoja on edelleen tarjolla päivittäin.

img_1874

 

Iskä oot paras!

Ps. Ollaan tänään iskän ja äitin kanssa pohdittu, että ei ois yhtään isää ilman äitejä ja jokin rooli niillä lapsillakin tässä kuviossa on! Ja mummoilla ja papoilla! Haleja isovanhemmille, pusuja meiän mamallekin ja cheers Lotta!

img_0797

Synttärispesiaali: 24 faktaa meitsin elämästä just nyt

Blogiin kirjoittaminen on erinäisistä (laiskuus, laiskuus, laiskuus) syistä jäänyt, mutta jos näillä 24:llä mun 24-vuotissynttäripäivän kunniaksi julkaistulla faktalla päästäisi taas vauhtiin.

IMG_8585

  1. Lensin juuri Lissabonista Frankfurtiin ja mun korvat on nyt aivan lukossa.
  2. Olen parhaillaan omalla syyslomalla moikkaamassa kavereita ja saldo Berliini, Leipzig, Lissabon ja Frankfurt on kyllä aika bueno.
  3. Parhaillaan mun pitäisi olla töissä Lahessa Urheilukeskuksessa kirjailemassa ylös Lahden MM-hiihtoihin ilmoittautuneita maita. Aloitin #lahti2017 hommissa syyskuun alussa ja maaliskuun loppuun mennessä ollaan ehditty järjestää ja purkaa vuosisadan kisat!
  4. Asun tällä hetkellä mun vanhemmilla kuten jokainen itseään kunnioittava 24-vuotias.
  5. En ole käyttänyt omia kalusteita tai astioita kohta kahteen vuoteen vaan enemmän mennyt siellä ja täällä.
  6. Parhaillaan mun pitäisi olla myöskin Tampereella opiskelemassa markkinoinnin teoriaa. Kolmessa paikassa ei kuitenkaan voi olla yhtä aikaa.
  7. Kuulemani mukaan kahdessakaan paikassa ei voi olla yhtä aikaa, eli tulen kohtaamaan haasteita talvella tehdessäni töitä ja opiskellessani samanaikaisesti eri kaupungeissa.
  8. Tykkään edelleen haasteista.
  9. Siksi, ja koska tykkään myös VJ Sportista ja Jyristä, päivitinkin juuri Sarva-nastakenkien nettisivut talviasentoon; menkäähän ostamaan juoksulenkille Xero kolmoset tai kävelyyn Stallat 😉
  10. En ole edelleenkään oppinut hyväksi viesteihin vastaajaksi, joten olethan kärsivällinen, palaan kyllä asiaan.
  11. Pystyn taas juosta vammojen jälkeen, tällä viikolla lupa jo 20 minuuttiin joka toinen päivä.
  12. Olen surkeassa kunnossa.
  13. Olen taas pian paremmassa kunnossa.
  14. Ajattelin sittenkin, että jos sitä vetäisi jonkun triathlonin ensi kesänäkin. Ja sitä ennen Marcialongan takarivistä ja miksei jonkun muunkin hiihdon.
  15. Yksin uiminen tylsistyttää, joten kaipaisin Lahesta uintitreeniseuraa!
  16. En tiedä yhtään mitä teen huhtikuun jälkeen. Haen varmaan töitä mutta mistä keneltä milloin ja miksi?
  17. Valmistun kauppatieteiden maisteriksi toivottavasti jouluna 2017.
  18. En yhtään tiedä mitä teen sitten kun olen saanut gradun valmiiksi.
  19. Se, etten tiedä mitä sitten teen, on super siistiä koska se tarkoittaa, että kaikki mahdollisuudet ovat avoinna.
  20. Kokeilin tiistaina surffausta ekaa kertaa ikinä ja haluan oppia sen.
  21. Haluan muuttaa Alpeille opettamaan hiihtoa.
  22. Haluan reissata maailman ympäri.
  23. Mun arki on ollut tässä aika kaoottista ja kiireistä (perus), mutta vielä mä tuun moikkaamaan teitä kaikkia jotka tätä luette ja vielä mä kirjoitan tännekin lisää!
  24. Oon tänään 24-vuotias ja se tuntuu just hyvältä iältä.

 

IMG_6121

Vaihtokevät Uppsalassa (yliopiston vaihtokertomus)

 

Opetus 1: Ole tarkkana vaihtoon hakuun liittyvien deadlinien kanssa.

Itse halusin hakea Jenkkeihin, mutta olin päivän myöhässä, ja niinpä päädyinkin lähelle Uppsalaan. Enkä kyllä kadu!

Kuulin etukäteen pelotteluja hakuprosessista, mutta ainakin omalta kohdaltani kaikki sujui hyvin ja helposti. Uppsalan yliopiston nettisivuilta löytyy hyvin tietoa vaihtareille tarjottavista kursseista. Itse halusin opiskella maisterikursseja ja ne kaikki olivat englanniksi. Ennen vaihtoon lähtöä en oikeastaan osannut, tai uskaltanut, puhua ruotsia ollenkaan. Kävin sekä kandi että maisteri ruotsin kurssit Tampereella ja lähdinkin Ruotsiin juuri ruotsin kurssin haluamaani heikommin tuloksin läpäisseenä. En kuitenkaan halunnut ottaa ruotsin kursseja Uppsalassa, vaan päätin keskittyä parantamaan kieltäni arkipäivän keskusteluissa.

IMG_2113

Opetus 2: Ota hyöty irti buddy-systeemistä ja ensimmäisistä viikoista.

Uppsala ekonomernas eli kauppisopiskelijat pyörittävät buddy-systeemiä tarkoituksenaan helpottaa vaihtareita sopeutumaan uuteen. Oma buddyni oli innokas, varmaankin innokkaampi kuin minä itse. Häneltä ja ekojen viikkojen tapaamisista sain kaiken tarvittavan tiedon itselleni. Myös henkilökunta vastasi sähköposteihin aktiivisesti. Uppsala ekonomernien tapahtumissa pyöri alkuun muunkin alan opiskelijoita, sillä heillä vastaavaa systeemiä ei ollut. Hyvin mahtuivat kaikki mukaan!

IMG_5735

Opetus 3: Hae sinulle sopivaa asuntoa!

Yliopisto takaa asunnot kaikille vaihto-opiskelijoille. Suurin osa asunnoista on lähellä keskustaa ja yliopistoa (1-3km), mutta kohteita löytyy kauempaakin. Kohteet jaetaan käsittääkseni nopeusjärjestyksessä, eli kannattaa olla valppaana haun koittaessa. Itse en päässyt ykkösvaihtoehdokseni valitsemaan Ekebyhyn. Ekebyn asunnot ovat melko uusia käytäväasuntoja omalla suihkulla ja vessalla ja yhteisellä keittiöllä. Niiden sijainti oli omasta näkökulmastani hyvä (helposti keskustaan, Ekonomikumille jossa opiskelin ja metsään lenkille) ja ennen kaikkea kunto ja siisteys paras vierailemistani opiskelija-asunnoista. Toki sitten hintakin on korkeampi; kalustetusta huoneesta sai muistaakseni maksaa yli 500 euroa. Itse pääsin kakkosvaihtoehtooni Flogstaan, josta olin kuullut niin hyvää kuin pahaa. Hyvää bileistä ja tapahtumista, huonoa epäsiisteydestä ja meluisuudesta. Flogsta ja oma käytäväni osoittautui yhdeksi kevään parhaista jutuista. 12 vanhaa betonitaloa eivät ole mitenkään sympaattisia eikä siistiäkään aina ole, mutta hyvät käytävätoverit, sadat muut Flogstassa asuvat opiskelijat, Uppsalan halvin kauppa, lähellä olevat älyttömän hyvät lenkkimaastot, kerran viikossa yhteiset tilat eli keittiön ja käytävän siivoava siivooja, kohtuullinen etäisyys yliopistolle ja keskustaan (10-15 min pyörällä) sekä kohteista halvin vuokra (noin 450 e) teki Flogstasta lopulta minulle sittenkin parhaan vaihtoehdon. Muutamat kaverini valittelivat sotkuisista keittiöistä, ja joskus käytäväbileet saattoivat häiritä jonkun nukkumista, mutta yleisesti kaikki Flogstassa asuneet olisivat valinneet sen asunnokseen uudestaankin. Kantorsgatan toisella puolella kaupunkia oli pienempi ja yhteiset tilat kotoisammat. Sijainti eri puolella kuin muut sekä oman suihkun ja ulkopuolisen siivoojan puute ovat asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon. Rackabergsgatanin sijainti on loistava ja yhteiset tilat viihtyisiä. Jos suihkun ja vessan jakaminen muiden kanssa ei haittaa, on tämä loisto vaihtoehto. Klostergatanin yksiöissä asuneet kaverini pitivät asunnoistaan ja sijainnistaan aivan keskustassa kovasti. Keittiö on näissä asunnoissa heikohko, mutta paikka muuten rauhallinen ja oiva valinta enemmän omaa rauhaa kaipaavalle. Loppuun täytyy vielä lisätä, että loppusiivouksen kanssa täytyy kuulemma olla erityisesti Flogstassa tarkkana, jottei kortilta veloiteta siivouskuluja!

IMG_2121

IMG_5654

Opetus 4: Mieti mitä, millä tasolla ja kuinka paljon haluat opiskella.

Itse halusin opiskella Uppsalassa maisterikursseja, sillä olin kuullut, että kandikurssit ovat suunnattu pelkästään vaihtareille, ja taso niillä on näin ollen vaihteleva. Vaihto-opiskelijoille ei suoralta kädeltä tarjota ruotsinkielisiä kursseja, enkä niitä itse lähtenyt jäljittämäänkään. Maisterikurssit kauppatieteissä tarjotaan pelkästään englanniksi, sillä Uppsalan maisteriohjelmia opiskelee moni ulkomaalainenkin.

Ruotsalaiset rakastavat seminaareja, joissa yleensä yksi ryhmä tai kaikki pitävät esitelmät, joiden jälkeen keskustellaan. Tein kevään aikana enemmän ryhmätöitä ja pidin useampia esitelmiä kuin koko 3,5-vuotisen yliopistourani aikana ennen vaihtoa. Välillä ryhmätöiden sumpliminen tuskastutti, mutta opin valtavasti eri maista ja kulttuureista tulevien ihmisten työskentelytavoista ja siinä sivussa vähän omistanikin. Ja englantini kehittyi hurjasti, vaikka se jo lähtötilanteessakin oli ihan ymmärrettävää.

Kurssien taso vaihteli opettajien ja professorien mukaan, mutta kaikilla kursseilla odotetaan paljon, joten älä valitse maisterikursseja, jos et ole valmis välillä priorisoimaan opiskeluja. Hyvät arvosanat olisivat edellyttäneet hurjia työmääriä ja läpäistäkseenkin sai tehdä töitä. Kursseilla sai esityksistä ja palautetuista töistä suoraa henkilökohtaista palautetta, joka on harvinaisuudessaan arvokasta. En ole käynyt vielä kotona Tampereella maisterikursseja, mutta voisin kuvitella vaatimustason olevan samankaltainen tai korkeampi.

Jos voisin valita kurssini nyt uudestaan, ottaisin koko kevääksi markkinointia tai jonkun muun opintokokonaisuuden. Tällä tavalla porukkaan pääsisi vielä paremmin mukaan.

IMG_2513

Opetus 5: Uppsalassa on aina tekemistä.

Uppsalassa ei tule tylsää, jos niin ei halua. Ainejärjestöjen sijaan nationit (osakunnat) järjestävät tekemistä aamupalasta aamuneljän bileisiin. Nationit ovat keskenään erilaisia, ja jotkut loistavat lounaillaan siinä missä toisissa on hyvä kahvitella ja lopuissa pelata lautapelejä tai juhlia aamuun asti. Myös brunssitarjonta kannattaa tarkistaa! Uppsalan opiskelijaelämä on Tamperettakin vilkkaampaa ja kuulin, että ainoastaan Lund nationeineen vetää Uppsalalle jollain lailla vertoja. Juhlia voi lähes joka ilta niin halutessaan ja joka lukukauden alussa järjestettävä nollning eli eräänlainen ”kastajais-kuukausi” tarjoaa menoa sitä kaipaaville. Gasquet eli hienot pöytäjuhlat ja erilaiset tanssiaiset mielessä mukaan kannattaa pakata mekot ja miehille puvut. Uppsalassa voi kuitenkin myös harrastaa, elää terveellisesti ja matkustaa. Puoli tuntia Tukholmaan tarjoaa loistavan mahdollisuuden myös pääkaupunkiin tutustumiseen. Tukholman saaristoon kannattaa ehdottomasti tutustua. Opiskelijoille suunnattu campus1477 ja Friskis&Svettis ovat hyviä kuntosaleja, vaikkakin Suomen hintoihin verrattuna tyyriitä. Kaupassa lihat ja kanat ovat kalliimpia, mutta muuten kaikin puolin maat verrattavissa toisiinsa, joten liiallinen koti-ikäväkään ei pääse syntymään!

 

Itselleni vaihtoni ehdottomasti suurin anti oli ruotsin kielen oppiminen. Päätin vaihtoon mennessäni, että käytän ruotsia aina kun mahdollista, ja tässä päätöksessä myös pysyin vaikka aluksi pelottikin. Kämppisten kanssa ja harrastusten parissa puhuin ruotsia ja muuten englantia. Ruotsi meinaa heti unohtua, joten kesällä muiden yhteyksien kautta eteen osunut viikon työpätkä Ruotsissa oli aivan erinomainen muistin virkistys. Toiveenani ja tavoitteenani on tulevaisuudessa tehdä töitä Ruotsissa tai ruotsalaisen yrityksen kanssa, ja siinä uskon vaihdostani olevan iso apu! Myös muutamat kontaktit ja rakkaus Uppsalaa kohtaan tulevat säilymään!

IMG_4899IMG_3568

Mitä vaihtokevät Uppsalassa opetti?

Uuden, meitsin jo viidennen, lukuvuoden alkuun on omalta osaltani aikaa enää muutama tunti. Ennen uuden alkua on hyvä summata mennyt ja siellä opittu, joten siksipä tässä pieni katsaus Uppsalassa vietettyyn kevääseen ja siellä opittuun. Postaan pian myös omalle yliopistolle kirjoittamani vaihtokertomuksen, jos joku sattuisi harkitsemaan vaihtoon lähtöä suuntana Uppsala. Nyt kuitenkin keväällä kerätyt opit.

IMG_5233

Epäonnistumiseen ei kuole

Muutaman kerran hävetti, nolotti ja harmitti oma sähläys, mutta lopulta pieleen mennyt esitelmä, järkyttävä myöhästyminen, takeltelu englannissa, väärin lausutut sanat ja kiusallinen kaverisuhdekuvio vain kasvattivat – ja naurattivat. Ja hei missään muussa kielessähän (noh, ainakaan englannissa) ei edes ole omaa sanaa morkkikselle, joten mitä sitä sellaisia potemaan…!

IMG_4874

Ennakkoluulottomuus kannattaa

Etukäteen arvelutti niin yhdentoista muun hengen kanssa jaettava mahdollisesti törkyinen keittiö, asuinlähiö, ruotsin kieli kuin ylipäätänsä koko vaihtokohde kylmä ja pieni Uppsala. Eri kulttuureista ja niistä tulevista ihmisistäkin oli juuttunut päähän monin paikoin tiedostamattomia ja aivan typeriä ennakkoluuloja. Onneksi ne ravistuivat ja haalistuivat pois ja opin, että maailmalle tai varmaan ihan mihin vaan kannattaa suunnata avoimin mielin. Ihan hyvin voi mennä pelkkien miesten mukaan suunnistamaan vaikka onkin hidas, hyvin voi kysyä apua kun sitä tarvitsee ja hyvin voi lähteä neljän oikeastaan tuntemattoman ihmisen kanssa laskettelureissulle. Kaikkeen sopeutuu, kaikesta selviää ja lopulta naurattaa.

IMG_3023IMG_2828

Ihmiset ovat elämän suola

Tutustuin valtavan monenlaisiin uusiin ihmisiin ja opin eri kulttuureista paljon. Ryhmätyöt opettivat toimintatapoja eri kulttuureista: ruotsalaiset oikeasti diskuteeraavat ja kritiikki tulee aina kuorruttaa pehmeäksi hyvillä asioilla, turkkilaisilla voi olla hankaluuksia käsittää suomalaisen lähes tökeryyteen menevää huumoria ja suoruutta, saksalaiset ovat juuri niin järjestelmällisiä kuin puhutaan ja benelux-maissa puhutaan tosi hyvää enkkua. Vapaa-ajalla taas opin, että samanlaisiahan me kaikki ollaan. Ihmiset, ystävät, tekivät Uppsalasta Uppsalan ja mun vaihdosta upean.

IMG_5678IMG_5628IMG_5773

Suunnistus on kivaa

Tuli hosuttua vähän kaikenlaista ja perinteiseen tapaan vähän vammailtuakin. Monet kevään parhaimmista muistoista liittyvät kuitenkin suunnitukseen: kisoihin hienossa Lunsenissa, treeneihin muiden kanssa ja juoksulenkkeihin lähimetsän siideillä kallioilla. Vaikka suunnistus ei ole elämä, on se vaan melkoisen tärkeä osa sitä.

IMG_2957IMG_3506

Koti on siellä missä itse olet

Koti on siellä missä pyörä, lenkkarit, nalle ja sydän. Uppsalasta ja mun käytävähuoneesta tuli mulle nopeasti oma koti. Koko kaupunki tuntui omalta ja kun lyhyesti pistäydyin siellä heinäkuussa tuli ihan nostalgiset ja lämpöiset fiilikset. On hyvä tietää missä omat juuret ovat ja on hienoa, että Suomessa on paikka johon palata, mutta tällaiselle reissaajaluonteelle kuin minä olen, on supertärkeää että koti – tai fiilis siitä – kulkee mukana missä menenkin.

IMG_6214IMG_5498

Koti ja Suomi odottavat – mutta yhteyttä pitää muistaa pitää

Ainakin aina tähän asti koti, Suomi, perhe ja ystävät ovat pysyneet siellä kotona eikä suuri mullistuksia ole tapahtunut. Se luo turvaa ja haluan uskoa, että nuo kaikki pysyvät siellä jatkossakin. Ei tietenkään muuttumattomina (vaikka joskus se reissulta palatessa siltä tuntuu ja siitä iskee oikeastaan pieni masis), mutta kuitenkin valmiina toivottamaan reissuilta palaavat tervetulleiksi. Sen opetuksen kuitenkin sain, että ihan omaan kuplaan ei ole hyvä hukkua, vaan yhteyttä pitäisi muistaa pitää eikä olla liian itsekäs. Tämän opetuksen pidän varmasti mielessä tulevaisuudessa.

IMG_5298

+ Opin puhumaan ruotsia ja ymmärtämään, että palveluiden markkinointi on eri asia kuin palvelulogiikka markkinoinnissa 😉 (service marketing vs. service logic in marketing)

Fall seven times, stand up eight

Omien kokemusteni mukaan urheilijan rasitusvamma ilmentyy kolmessa eri portaassa. Ensin vähän tuntuu, mutta urheilija ei tervettä päivää nää, joten tuskin tämä vielä mitään. Joskus sitä oikeasti tuntuu vähäsen tänään, ja huomenna, tai muutaman juoksuttoman päivän jälkeen kaikki on jo kunnossa. Ei kuitenkaan valitettavasti aina. Seuraava askel kohti vamman todellisuutta otetaan, kun urheilija onnistuu myöntämään itselleen, että kyllähän tässä nyt vähän enemmän kuin tuntuu, sattuiskohan jopa aika pahasti. Itselleni tämä totuuden hetki on koko kolmiporrasjärjestelmän hankalin. Muistan tasan tarkalleen jokaisesta kolmesta aiemmasta rasitusmurtumastani tuon totuuden myöntämisen hetken; sen hetkisen paikan, sään ja erityisesti tavattoman synkän fiiliksen, kun kaikelta tekemiseltä putoaa hetkeksi pohja. Sitten itketään, ostetaan suklaata ja masennellaan tarvittava aika.

biitsi

Kolmiporrasjärjestelmän tässä vaiheessa ei olla vielä edes nähty lääkäriä saati käyty magneettikuvissa, joten lopullista totuutta ei voi tietää. Oma tunne on usein varma, mutta ehkä niistä magneettikuvista ei löydykään mitään. Viimeinen askel kohti rasitusvamman todellisuutta on lääkärin soitto radiologin lausunnon jälkeen. Sitä ennen voi vielä elellä omissa haaveissaan, mutta siinä se sitten on. Olo on epätietoisuuden jälkeen helpottunut, mutta aina yhtä tyhjä.

vuokatti

Tulevaan suunnataan ennusteen ja treeniohjeiden kanssa – joskus paremmalla, toisinaan huonommalla mielellä. Itselleni ensimmäinen rasmu toi hommaan ainoastaan lisävauhtia lisääntyneiden hiihtokisojen ansiosta. Toinen rasmu oli jo vaikeampi hyväksyä, mutta uuden maantieratsun avulla siitäkin selvittiin.

ylppärimietintä

Kolmas kolahti suoraan vasten kasvoja. Kolmas kesä putkeen sivu suun, kolmannen kerran suunnitelmat vessanpöntöstä alas. Kun vielä vammadiagnoosin kakkos- ja kolmosaskelmien väli venyi alun väärän diagnoosin jälkeen pitkäksi, oli lattialla maattava monta viikkoa ennen kuin kyyneleet sai lopulta pyyhittyä pois. Huonoihin fiiliksiin liittyi ehkä vähän myös epävarmuutta koko urheilutouhun järkevyydestä. Tuli tunne, että vaikka urheilulle kuinka antaa, takaisin ei saa mitään. Paitsi itkun.

IMG_7983

Päätin, että enää koskaan ikinä milloinkaan en urheiluvammojen takia itke. Kahteen kesään en juuri suunnistanut. Treenasin välillä enemmän välillä vähemmän, välillä suunnitelmallisesti välillä vapaammin. Haaveilin, elin, ja opin, että elämässä on muutakin kuin suunnistus (tai kestävyysurheilu). Päätin, että tästä eteenpäin keskityn ainoastaan asioihin joista nautin, ja teen valintani sen perusteella. Ymmärsin, että mun elämän arvoa ei todellakaan määritä kyvykkyyteni suunnistajana. Olemassa on paljon ihania asioita ja ihmisiä, joten ei voi olla aiheellista itkeä viikkoa jalkakivun takia.

sydney

Ja pikkuhiljaa urheilusta tulikin taas kivaa! Hiihto, suunnistus, triathlon. Itsensä haastaminen ja erityisesti kilpaileminen, koska kyllähän siitä kilpailuhenkisenä nauttii aivan suunnattomasti. Sopivan kokoisia tavoitteita ja ihan vain siksi koska itse halusin. Harjoituspäiväkirjan täyttäminen on aina ollut mulle pakkopullaa enkä oikeastaan tykkää käyttää kelloakaan lenkeillä. Suunnittelen seuraavan viikon harjoitukset vain päässäni, ja tykkään treenata paljon.

IMG_8075

Ja nyt kun ton yllä olevan näin itsekin lukee, niin ei kai se mikään ihme ole, että neljä viikkoa sitten tuolla lonkankoukistajan tienoolla taas tuntui. Oli kesäkuussa kivasti aikaa, niin varmaankin sitten lähti vähän mopo keulimaan. Ja kun ei ole harjoituspäiväkirjaa, josta määriä tarkkailla, niin vamman diagnosoinnin kakkosaskelmalle pääsin 3,5 viikkoa sitten Sveitsissä. Siellä Alppien keskellä vähän pillitin ja mietin että eikö oo ihan pirun epäreilua, että vaikka tätä hommaa tekee vaan nauttiakseen niin silti päätyy itkemään ja vammaiseksi? Ja tänään sitten Katja (jos vammoista haluaa jotain hyvää hakea niin pääsee näkemään Katjaa!) soitti lopullisen tuomion: reisiluun kaulan rasitusmurtuman esiaste, pari viikkoa lepoa ja 8 viikkoa juoksutaukoa. Tässä nyt mietin että jaahas.

IMG_9254

Ja jos sä mietit nyt, että ootko sä vähän tyhmä kun sulle aina noita vammoja tulee, niin joo, olen varmasti.

Suunnistaja vierailla vesillä: Finntriathlon Vierumäellä

Puoli vuotta sitten se oli paras idea ikinä. Puoli vuorokautta sitten kadutti enemmän kuin mikään vastaava ikinä. Nyt jo hymyilyttää, vaikkakin uudestaan en lähde ennen kuin oikeasti ensin treenaan uintia ja pyöräilyä!

IMG_0047

Elämäni eka ”oikea” triathlon on nyt siis takana. Olympiamatka 1500 m uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua otti tänään aikaa 2:41:01. Miksi ja miten tähän päädyttiin?

Pariin viime vuoteeni on mahtunut sen verran juoksua estäneitä vammoja, että uimahalli ja pyörän satula ovat tulleet korvaavien treenien merkeissä tutuiksi. Kahtena edeltävänä kesänä olen käynyt Hauhon Jokamiestriathlonissa kiskaisemassa 200 m märkäpuvutonta uintia, 10 km peesipyöräilyä ja 5 km juoksua. Puoli vuotta sitten heräsi kuitenkin ajatus vähän pidemmästä eli olympiamatkan triathlonista ja into piukeana ostin itselleni joululahjaksi paikan Finntriathlonin Vierumäen kisaan.

Jotenkin kuitenkin kävi niin, että triathloniin tähtäävä treenaaminen (noh, ehkä treenaaminen laajemmaltikin) aika lailla unohtui kevään aikana. Märkäpuvun hankinta, avovesiuinti ja reippaammat pyörälenkit olivat mielessä koko kevään, mutta mietinnän asteelle kaikki jäi. Viikko sitten tajusin, että 1500 metriä uintia ilman märkäpukua voi oikeasti olla turhan kova homma. Iskän kaverilta löytyi lainaan märkkäri, jonka kanssa hulppeat kaksi kertaa viimeisen viikon aikana vedessä lilluttelin. Juoksu ei niinkään ressannut, mutta uinnin lisäksi pyöräilyn peesikielto ja oman reiden kestävyys epäilyttivät.

IMG_0053

Erityisen paljon epäilytti, kadutti, jännitti ja melkeinpä ahdisti eilen koitoksen aattoiltana nukkumaan mennessä. Läpällä nauttimaanhan Vierumäelle piti lähteä, mutta eihän semmoinen mun kilpailuvietillä ja kunnianhimolla oikein onnistu. Jännityksestä melkein ahdistavaa teki se, ettei mulla ollut harmaatakaan hajua mihin olin lähdössä, miten kisassa ja kisapaikalla toimitaan, mitä vauhtia jaksan, mitä pukisin märkäpuvun alle, pukisinko märkäpukua ollenkaan jne.

Valitettavasti en voi nyt jälkikäteen sanoa, että turhia olivat mietintäni sillä hukassahan sitä kisapaikalla ja paikoin kisassakin oltiin.

IMG_0050

En ollut lukenut kilpailuaikataulua kunnolla ja myöhästyin kilpailijainfosta. Olin toki lukenut ohjeet ja sain hyvän briiffin järjestäjiltä, mutta tatskanumeroiden kiinnitys ei silti ottanut onnistuakseen. Numerot ja varusteet löysivät kuitenkin kysymällä paikkansa ja minä löysin tieni järven rantaan ja lähtötouhuihin hyvissä ajoin. Astmalääke kuitenkin unohtui kaikessa tohinassa ottaa ja koska en tiennyt miten verrytellä niin enpä sitten verrytellyt ollenkaan. Rolling start -lähtösysteemissä asettauduin optimistina 28 minuutin tavoiteajan kohdalle. Hieman ennen lähtöä viereeni ryhmittynyt nuori mies kysäisi tavoiteaikaani ja mumisin, että toivottavasti jotain 28 minuutin kieppeillä, mutta en kyllä tiedä koska eipä ole tullut tällaista matkaa ikinä reippaasti uitua. Varmoin fiiliksin siis hyppäsin sitten lähdön koittaessa veteen…

Ensimmäisen 300 uintimetrin aikana hankin itselleni pahan oksettavan olon ja päänsäryn liian kireällä olleiden uimalasien ja järkyttävän räpiköinnin ja pään kääntelyn seurauksena. Märkäpuku kuristi ja kun vesi oli niin tummaa eikä lasienkaan läpi kunnolla nähnyt, tuntui että pimeyden seurauksena iskee pian ahdistus. Oli siis pakko rauhoittaa ja lopettaa jatkuva eteenpäin kuikuilu ja pään kääntely. Tästä seurasi käärmemäistä kiemurtelua ja lopulta varusteiden vaihdossa monta minuuttia haaveitani hitaampi aika.

Pyöräily olikin sitten huomattavasti hauskempaa! Vastatuuli ja mäkinen reitti eivät miellyttäneet ja lopussa jaloista loppui puhti täysin, mutta tällä harjoittelulla justiinsakin se mitä ansaitsin.

IMG_0049

Vihdoin, melkein kahden tunnin taivalluksen jälkeen koitti omin lajini juoksu! Vaan eihän se ollenkaan omalta alkuun tuntunut, vaan jonkun toisen kankijaloilla siellä köpöttelin ekat 2,5 kilsaa. Pissahätä häiritsi ja kun viimein 2,5 kilometrin kohdalla päästiin pois talojen keskeltä oli pakko vetäistä nopea puskapissa. Ja sitten lähti! Pakotin itseni juoksemaan köpöttelyn sijasta ja homma alkoikin sujua. Henki vinkuen vetelin ohituskaistaa ja ekaa kertaa koko triathlonin aikana nautin hommasta. Näinpä sain paketoida nousujohteisen triathlonini hymy huulilla.

Kiva positiivinen kokemus siis. Ennen ensi kertaa aion kuitenkin olla paremmassa uintikunnossa ja reisissäni tulee olla pyöräshortsien rusketusrajat, sillä pukuhuonehavaintojeni perusteella siitä voi tunnistaa kuka on treffannut fillaria tarpeeksi!

Tulokset

IMG_0045