Kesätyö: Oman elämän projektipäällikkö

Viimeinen kuukausi Uppsalassa vierähti ohi sellaisella rytinällä ja intensiteetin tasolla, että siinä jäi blogi heittämällä kakkoseksi. Oli yllättävän paljon yllättävän työläitä opiskeluhommia, lenkkareiden ulkoilutusta ja haikeita jäähyväisiä. Hollolassa putosin suoraan keskelle ylppärijärjestelyjä ja niistä selvittyä oltiinkin jo Anttolassa konttaamassa mäkiä ylös SM-keskimatkan merkeissä.

IMG_5935

 

 

IMG_5851

Siellä B-finaalissa nelivetoa möyriessäni tuli ensi kertaa mieleen, että mitäs sitä nyt sitten tekisi. Muutamia tietoisia valintoja, kuten toimisto-kesätöiden sivuuttamisen ja Hollolaan muuttamisen, olen kyllä tehnyt, mutta muuten Uppsala-kuplassa pystyi aika heikosti hahmottamaan tulevaisuutta. Siispä Neitvuoren rinteillä puuskuttaessani ihan ensimmäisenä ymmärsin, että treenaaminen voisi olla hyvä homma, koska eihän suunnistuksesta huonokuntoisena taidot pölyttyneenä oikein nauti. Seuraavaa mäkeä kontatessa tuli mieleen seuraava projekti ja maalissa niitä oli jo vino pino. Jotta ne vähän selkeytyisivät, tässä mainittuna muutamia.

Olympiamatkan triathlon -kuntoon 24 päivässä

2.7. Vierumäellä on edessä 1,5 km uintia, 40 km pyöräilyä ilman peesausta ja 10 km juoksua. Kyllähän homma läpi menee, mutta numerolappu rinnassa ei ole kivaa olla huono, joten täytyy tässä erityisesti uinnin suhteen alkaa hommiin. Vissiin sinne märkäpuvunkin tarttisi, mistäs semmoisen saa?

90 päivän suunnistuskuntokuuri

Seuraaviin suunnistuksen SM-kisoihin, SM-pitkään, on aikaa 90 päivää. Siellä kun jaksaisi juosta ja osaisi suunnistaa.

Marcialonga kädet

Ollaan koko perhe lähdössä hiihtämään Marcialongaa (70 km) ensi tammikuussa Italiaan. Siellä tarvinnee tuuppia tasatahtia, joten jotain näille spagettinaruille on tehtävä, jotta tuloksena ei ole perheen sisäisen kisan pronssi.

IMG_5650

Tässä siis kolme urheiluaiheista projektia. Tietenkään ei sovi unohtaa 1,5 viikon päästä kisattavaa Venlojen-viestiä, jossa suunta-matka naisella on hyvät mahkut.

Koska mun kesä ei tokikaan koostu pelkästään näiden projektien pöyrittämisestä vaan luvassa on kaikenlaista muutakin, tarvitaan tässä jonkinlaisia projektinhallintakykyjä. Ihan ekaksi täytyy hakea autolla loput tavarat pois Uppsalasta ja siinä samalla summailla ja sulatella siellä koettu. Ehkäpä kevään kokemuksista ja opetuksista on ihan blogitekstiksi saakka! Sitten katseet kohti Jukolaa. Juhannusviikolla saan kylään taiwanilaisen vaihtokaverini; aika jännää! Sitten triathloidaan ja 4.7. alkaa kesän reissu. Ensin Sveitsiin, sitten Saksaan ja Amsterdamiin ja sieltä Ruotsiin Ringenille myymään kenkiä. Ja sittenpä ei kukaan vielä tiedäkään.

IMG_5460

Kuten eilen äitille sanoin: eihän tässä mihinkään toimistohommiin ois ehtinykään.

Mainokset

Elän, olen, hengitän

Jopas vierähti tovi viime kirjoituksestani. Olisi ihan sairaasti kerrottavaa. Viime kuukausina olen vuoroin pohdiskellut elämän tarkoitusta, etsiskellyt itseäni, löytänyt molemmat ja sitten taas hukannut ne sekä avaimet ja parit hanskat siinä sivussa. Näistä löytyy monta hyvää ja opettavaista tarinaa, mutta aloitetaan nyt helpolla. (Ja siis täällä menee super hyvin, joten otsikon Kotiteollisuus viboista ei kannata välittää.)

IMG_5336

IMG_5310

Elikkäs siis elän vaikka hiljaisoloa olen täällä blogissa pitänytkin. Toisaalta silloin kai sitä elää eniten kun ei ehdi somessa koko aikaa roikkua. Maaliskuu oli yhtä paikasta toiseen juoksua joten huhtikuun otinkin vähän iisimmin täällä Uppsalassa nautiskellen. Treenasin ja kisasin ja hitsin kivaa hommaa sekin taas talven jälkeen! Sitten koitti hengissä oloni suurin uhka elikäs valborg, kotoisammin vappu. Valborg oli huikea, mutta oon ihan iloinen, että ei enää koskaan mun elämässä tavata ja tosiaan myöskin siitä iloitsen että elossa ollaan.

IMG_4874

IMG_5102

Olen onnellinen, ihan älyttömän onnellinen. Vaihto täällä on ollut hieno kaikkine uusine ihmisineen, paikkoineen, reissuineen, kokemuksineen ja opetuksineen. Olen kaikesta niin sanattoman iloinen ja kiitollinen, etten osaa nyt ylistää mitenkään enempää. Sen kuitenkin osaan sanoa, että olen pian myös valmis tulemaan Suomeen. Älkää käsittäkö väärin: voisin hyvinkin asua täällä Ruotsissa ihan pysyvästi. Puolen vuoden vaihto on kuitenkin niin intensiivinen kokemus, että tää saa ihan hengästymään ja siksi vähän rauhallisempi ja tasaisempi arki ei kuulosta edes kovin huonolta. Mutta kattellaan sitä arkea sitten syyskuussa, nyt on vielä edessä elämäni kesä 😉

IMG_5124

IMG_4986

Hengitän kevätilmaa joka saa mut samalla todellakin iloitsemaan kohta koittavasta kesästä ja sitten taas toisaalta tuhisemaan tukkoisena – kiitos siitepölyjen. Olen hengitellyt vähän reippaamminkin lenkkarit jalassa ja treenaaminen on ollut tosi kivaa. Viikonloppuna hengittelen tai siis puuskutan Falunin mäissä 10Milan merkeissä. Odotan ihan älyttömästi armaiden Punahilkkojen tapaamista ja muutenkin kovaa kevään lemppari skabaa!

IMG_4836

IMG_3453

 

Eli elän ja olen ja hengitän. Iloisena ja kiitollisena tarinoita pursuten eli palaillaanhan pian! Pus.

IMG_3490

Orienteering for muggles

As I am now doing my exchange in Uppsala I have met lots of people from different countries. Most ways we are all same: complaining about studies, struggling in relationships, dreaming about future and suffering from hangover. But what makes difference between us is that I love orienteering and most of the people I have met doesn’t even know what it is. And because orienteering makes me avoid the last one of our similarities I decided it would be fair to explain what I spend my evenings and weekends with.

IMG_6210

People in Finland and Sweden mostly know the sport as we are forced to do it at school but maybe this text can still change your image of orienteering from berry picking to a real sport.

IMG_9137-001

What is it?

First of all, it is a sport. It is basically running in a forest with a map. On map you have a course you need to complete by navigating yourself from one control point to the next one. This you do not by using gps but by reading the features from the map, forming image of them in your head and then combining image to the forest/terrain. Or observing terrain and then combining your findings with the map. You have compass to help you with directions. This all you do while running. You can think about orienteering as trail running but where you need to by yourself decide which way you are going to run, then find that way and depending on terrain appr. 5-20% of the race is on trails, otherwise off trail.

IMG_0575

IMG_2810

Especially in Nordic countries there are plenty of competitions every weekend from April until October. On competitions there are separate classes for women and men and for different age groups and all the classes have different courses. Youngest class is usually for 10-year-old children and oldest for 85-year-old veterans. Kind of main/elit class is for people between 20 and 35 years. Everyone starts individually (except in relays) and co-operation is forbidden/not recommended. Timing and controlling of right control points is done by electronic punching system (orienteers are btw usually geeks studying engineering;-)). Orienteering has World Championships every year but at least not yet it is Olympic sport. However some of the best orienteers live as professionals. There is not a lot money moving within the sport so main reason for everyone to orienteer is simply because they love it – not because someone could make fortunes with it (although this barely is a reason for any athlete in any sport to do it…).

IMG_8892-001

Where is it done?

Almost everywhere. If you think people don’t do it in your country you are most likely wrong. I have orienteered at Central Park in NY, Grand Bazaar in Istanbul and in streets of Venice to give few most extreme examples. It can be done in every continent. As map features are same everywhere, an orienteer can just crab a map where ever and she or he should be able to manage to complete the course.

IMG_2452

Different distances are ran in different surroundings. Middle distance (around 30 mins) and long distance (around 90 mins) are organized in some kind of forests. Sprint (15 mins) then is ran in cities on asphalt and parks.

IMG_9715

How to train for that?

I don’t usually stroll around telling people how much, when, where and how I train because I doubt someone would really be interested. But now to build up whole picture of the sport this topic can’t be left out. Orienteers train different ways which relate to the ways cross-country skiers and distance runners train. It really varies a lot, but I guess for the best orienteers the amounts of training in a year are from 450 hours to 650 hours. This means 8,5- 12,5 hours per week. Some run and orienteer more than others, some ski and bike. Pace on an orienteering race varies as well depending on runner and terrain but on fast terrains men can run below 4:45 min/km the whole race. The really best runners of orienteers can run 5000 m below 14:45 for men and 16:30 for women. So it is nowhere close berry picking 😉

IMG_7925

This here could be my schedule for one week. Sometimes there are rest days as well, here now only easy day on Friday.

Monday: morning: swimming 40 mins

afternoon: running 30 mins including running technics/coordinations + gym 3o mins

Tuesday: intervals 6×4 min/2 min rest, 80 mins

Wednesday: morning: gym 60 mins

afternoon: orienteering 60 mins

Thursday: longer run slow speed 90 mins

Friday: running with few short intervals (10 sec) 40 mins

Saturday: Race with warm up and cool down 75 min

Sunday: Long cycling on road 150 mins

IMG_6579

© Kimmo Hirvonen (http://hirppa.kuvat.fi)

IMG_6557

Me as an orienteer

Orienteering is not a hobby nor way to exercise for me; it is more way of living. This may sound stupid or cliché but let me explain. I started it kind of even before I was born as my parents do it too and I ”ran” my first competitions inside mum’s belly. I grew up middle of maps and went to ”orienteering school” and competitions once I was old enough. First I was not good at all but got better and then got excited about being able to win. I am damn competitive and love that side of orienteering a lot as well as just challenging and winning myself. However I have faced a lot of problems in form of injuries and realized orienteering is not only about competing and doing well: it is more about just enjoying the feeling in the forest and the flow you sometimes (me not often enough) get once everything just goes as it should.

IMG_0669

IMG_5910

But orienteering is about people too. During my injuries I got rid off orienteering and didn’t follow it at all but still I couldn’t get rid off my friends – and I never want to. Together with friends I have met through orienteering we have done so many stupid, crazy and funny things I will never forget them (sorry for everyone we have caused pain or troubles). People in both of my clubs, now here in Uppsala and just everywhere are like-minded and always willing to help which makes them to feel as a huge orienteering family for me. And families are forever right?

IMG_3763

PS. If you got interested, let me know and we go to try orienteering together or if that is not possible, I’ll tell you how to get started!

Mitä ikävöin Suomesta

Kaksi kuukautta Ruotsin maalla alkaa olla pian plakkarissa ja tässä ajassa olen huomannut mitä asioita sitä Suomesta kaipaa. Ihmisiä tietysti (pusuja perheelle, sukulaisille, ystäville, tutuille, kaikille) mutta keskityn tällä kertaa kuitenkin materialistisempiin asioihin. Sitä ajattelee, että Ruotsihan on kuin Suomi mutta kyllä niitä eroja kuulkaas on. Seuraavien kohtien perusteella Ruotsi häviää Suomelle 10-0. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa eli ehkä ensi kerralla voisin kirjoittaa siitä mitä Suomesta en kaipaa. Mutta nyt.

Ensiksikin ikävöin Tampereen urheiluakatemiaa ja sen tarjoamaa edullista korttia uimahalleihin, Pirkkahalliin ja salille sekä optiota ilmaiseen hierontaan. Maksan täällä salista ja hallista puolessa vuodessa melkein kymmenkertaisesti sen mitä Suomessa vuodessa. Hierojalle en edes raaski mennä.

IMG_0701

Toiseksi kaipaan talvea tai paremminkin hiihtämistä. Täällä on kylläkin jo ihan upea kevät, mutta kyllä tällaisen hiihtoniilon sydäntä lämmittää päästä keskiviikkona Åreen! Ja sanokaa että säälittävää, mutta olihan sitä ostettava lennot pääsiäiseksi Lapin mummolaan keväthangille…

Sitten ikävöin kunnollista ruisleipää. Viipurilaisen reikäleipää tai Oululaisen jälkiuunipaloja. Täällä Fazerin tekemä ruisleipä ei maistu yhtikäs miltään. Hollolalaisen Kinnarin tilan kaurahiutaleita ei voita mikään, joten Lotan tuomaa tuliaissatsia on nyt vaalittava huolella. Lisäksi liha, kala ja kana ovat kalliimpia kuin Suomessa ja kauppareissut saavatkin mut tai ainakin tilini ihan kyyneliin. Ica Basic* mustikat ovat Puolasta ja hämmentävän suuria verrattuna omin kätösin poimittuihin metsämustikoihin. Ruoka yliopistolla maksaa noin 7 euroa, joten matlåda on päivittäinen pakko, ja koska päivällistäkin on kiva syödä, täytyy täällä kokata oikeastaan koko ajan. 2,60 e yliopistolounas on luksusta!

IMG_5217

 

Kaikista pinnallisimpina asioina ikävöin Lumenen meikkejä ja Klippoteketin kuivashampoota. En ole vielä löytänyt niitä täältä mistään, ja mikä kauheinta olenkin joutunut alkaa pestä hiuksiani ihan vedellä ja oikealla shampoolla! Lumenen meikeissä viehättää laatu, kotimaisuus, edullisuus ja tuttuus. Maailman huonoimmalle ja laiskimmalla meikkaajalle on hyvin iso kynnys astua Åhlensin meikkiosastolle, mutta luonnonmukaisuushan on hyvä juttu…? Haha, onneksi pääsen kohta Suomeen hiihtämään, ostamaan meikkejä ja haalimaan mukaan ruisleipää!

IMG_8536

Ainiin, mikään tässä postauksessa ei ole sponsoroitua. Mutta otan kyllä leipää, hiutaleita, meikkejä tai rahaa vastaan milloin tahansa.

Työnantaja: 9 syytä rekrytä urheilija

Kesätyörekryt pyörivät parhaillaan kovaa vauhtia ja taistelu vähäisistä työpaikoista on hurjaa. Taistelussa pärjätäkseen tulisi CV:n olla huippuluokkaa, kontaktien laajat ja hakemuksen lumoava. Monella urheilijalla ensimmäinen kohta eli CV turmelee ohuudellaan koko projektin.

Olen itse taistellut – ja taistelen yhä – sen ongelman kanssa miten selittää työnantajille, että urheilulle omistautuminen ja sitä kautta kerätty kokemus on vähintään yhtä arvokasta kuin 15-vuotiaana jätskikioskilta aloitettu CV:n kartuttaminen. Olen omistanut monta kesää urheilulle ja oppinut sen kautta valtavasti, varmasti enemmän kuin tekemällä saman ajan nuorelle tarjolla olevia töitä. Miten asian voi muotoilla CV:hen? Ymmärtävätkö rekrytoijat, mitä kaikkea urheilu opettaa? Alta löydät 9 perustetta rekrytä urheilija.

IMG_0450

Kunnianhimo

Jokainen menestynyt tai menestystä tosissaan tavoitellut urheilija on kunnianhimoinen ja haluaa pärjätä hyvin. Kun kunnianhimon kanavoi työntekoon, on luvassa menestystarina.

Ahkeruus

Huippu-urheilu vaatii omistautumista ja ahkeraa harjoittelua kaikissa lajeissa. Näinpä urheilijat ovat tottuneet työntekoon, rankkaankin sellaiseen.

Periksiantamattomuus

Usea urheilija on saanut uransa aikana monta iskua vasten kasvoja esimerkiksi tappion, loukkaantumisen tai sairastumisen muodossa. Vastoinkäymiset kutenkin kasvattavat eikä niiden takia luovuteta. Ei urheilussa, ei yksityiselämässä eikä töissä.

Paineen sieto

Urheilusuoritus vaatii lajista riippumatta hyvää keskittymistä ja paineensietokykyä. Erityisesti hektisissä työympäristöissä ja/tai vaativissa työtehtävissä nämä taidot ovat kultaa.

Tiimityöskentely

Joukkuelajien urheilijat ovat tottuneet puhaltamaan yhteen hiileen erilaisten ihmisten kanssa – niidenkin joiden kanssa kemiat eivät täysin kohtaa. Myös yksilöurheilijat harjoittelevat usein ryhmissä ja osaavat ottaa muut huomioon ryhmän edun maksimoimiseksi. Valmentajan roolia voinee verrata esimieheen, joten kokemusta tällaisestakin auktoriteetista on.

Omatoimisuus

Yleensä urheilija on varustettu myös omilla aivoilla, joita toki persoonasta ja lajista riippuen käytetään enemmän tai vähemmän. Pidemmän päälle ilman oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa ei urheilussa kuitenkaan pärjää. Parhaimmat joukkueurheilijat harjoittelevat itsekseen ekstraa, ja yksilöurheilijat joutuvat keräämään tiedon palasia ympäriltään ja tekemään valinnat lopulta itsenäisesti, vaikka valmentaja heitä auttaisikin.

Itsekuri

Urheilijat omaavat usein mielettömän itsekurin ja omistautuvat asialleen. Työnantajalle siitä on hyötyä esimerkiksi siinä, että luvatut tehtävät tulevat hoidetuiksi 100 % panoksella.

Markkinointi- ja myyntitaidot

Kun niihin kesätöihin ei ennätä, on raha hankittava muualta. Joukkueurheilijat joutuvat myymään itseään uusiakseen sopimuksensa tai löytääkseen vielä paremman. Yksilöurheilijat myyvät itseään saadakseen yhteistyökumppaneita, joiden tuella tavoitella unelmaansa. Uskokaa huviksenne, että on aika paljon helpompaa myydä marjoja tai lenkkareita kuin itseään.

Rahan arvon ymmärtäminen

Vaikka yhteistyökumppaneita saisikin, hyvin hyvin harva urheilija ui rahassa. Usein vaatii tiukkaa budjetointia mahduttaa leirit, uudet lenkkarit, hieroja ja vuokran maksu pankkitilin saldoon.

IMG_0622

Tässä siis muutamia esimerkkejä siitä, mitä urheilu on opettanut minulle työntekijänä. Kohdat heijastelevat myös kaverieni kokemuksia, mutta en tokikaan väitä, että jokainen urheilija omaisia näitä kaikkia ominaisuuksia (en siis ota vastuuta harharekryistä;–).

Annetaan hei urheilijoillekin mahdollisuus! Miten sitä CV:tä voi kartuttaa jos ei saa edes ensimmäistä mahdollisuutta? Kommentoi, jos keksit lisättävää tai olet eri mieltä jostain! Jos jaat ajatukseni, jaathan myös postaukseni. Ehkä näin saadaan aikaan urheilijoillekin arvostusta urheilukuvioiden ulkopuolella.

IMG_0593

Kirjoitin muuten kerran urheilun, opiskelun ja työnteon yhdistämisestä Tampereen yliopiston opiskelijablogiin. Lue miten koripalloilija Ville Pekkolalla kolmen kombo hoituu: http://opiskelijablogi.uta.fi/?p=2336

Kuvat on otettu jouluaattona, kun halusin ”tehdä töitä” eli ottaa kuvia Sarvan nastalenkkareista. Olosuhteet ja mallit (kiitos iskä ja Lotta!) olivat kunnossa ja kuvailu hauskaa!

Oman elämän suorittaja?

Joskus junnumaajoukkueessa ollessani valmentajamme sanoi minulle ja muutamalle muulle tytölle jotenkin näin: ”Poikien on usein helpompi keskittyä pelkkään urheiluun. Tytöt sen sijaan haluavat olla hyvien urheilijoiden lisäksi myös hyviä koulussa ja hyviä tyttöystäviä.” Silloin taidettiin vähän hymähtää jutulle; kyllä mekin voidaan olla niin kuin pojat. Tässä vuosien kuluessa olen tajunnut, että eihän minusta kylläkään putkiaivoksi ole.

Hyvä urheilija, hyvä opiskelija, hyvä ystävä, hyvä tyttöystävä, hyvä lapsi, hyvä lapsenlapsi, hyvä sisko, hyvä kämppis, hyvä työntekijä, hyvä joukkuekaveri, hyvä ihminen. Mitä näitä nyt on. Ja hyvällähän ei tässä yhteydessä todellakaan tarkoiteta koulunumeroin hyvää kasia, vaan kymppiin pyritään aina.

IMG_2158

Olen tässä jo useita vuosia suorittanut empiiristä koetta ja todennut, että kun oikein yrittää, aika monessa onnistuu yhtä aikaa. Ikinä ei kuitenkaan kaikissa. Vaikka kuinka suorittaa, ei kandista välttämättä tule vitosta, kunto ei kohene, parisuhde kukoista tai kaikkiin ystäviin ehdi pitää yhteyttä. Ja täysin toinen asia on se, mitä mistään jää suorittamalla käteen. Suorittaminen ei välttämättä tarkoita jatkuvaa kiirettä, vaan näistä haluanollahyvä-jutuista saa kasattua myös aikamoisen henkisen paineen. Ja voi kuulkaas sitten kun jossain epäonnistuu, tai siis ei ole täydellinen, niin mikä riittämättömyyden tunne siitä tuleekaan. Nyt ei kuulostaa enää hyvältä?

Suurin ristiriita tulee esille ehkä siinä kohtaa, kun mietitään millainen on hyvä urheilija. Tarkoitan tässä hyvällä urheilijalla menestyvää urheilijaa. Menestyäkseen on harjoiteltava paljon ja laitettava urheilu ykköseksi. Mielestäni urheilijan tulee huipulle päästäkseen olla tietyllä tavalla itsekäs. Urheilun priorisointi ja itsekkyys taas eivät sovi juuri millään tavalla yhteen muiden hyvyys-tavoitteiden kanssa.

IMG_1937

Kiitos urheilun, olen kasvanut hieman itsekkääksi. Nuorempana en tehnyt kesätöitä, vaan keskitin kesäni urheiluun. Ei tarvinnut yrittää olla hyvä työntekijä. En myöskään seurustellut, vaikka se nyt ei yhtä tietoinen valinta ollutkaan. Kaikki ystäväni olivat enemmän tai vähemmän urheilijoita, ja he ymmärsivät, että treenit ja kisat ajavat välillä tärkeimpienkin synttärikekkerien ohi.

Tässä vanhetessa sitä on siirtynyt monimutkaisempaan vaikkakin samalla paljon kiinnostavampaan ja antoisampaan maailmaan. Mukaan on tullut luonnostaan ja toisaalta pitkien loukkaantumisten kautta mukaan niin paljon muutakin kuin urheilu. Olen kaikista niistä asioista kiitollinen, vaikka ehkä silti yhden tai kaksi rasitusmurtumaa voisinkin jättää välistä. Samalla uudet jutut ovat kuitenkin kasvattaneet tässäkinpitääollahyvä-listan liian pitkäksi. Homma, tai siis elämäksihän tätä kutsutaan, on mennyt pahasti suorittamiseksi. Paikoin jo aiemmin, mutta erityisesti viimeiset yhdeksän kuukautta ovat olleet sellaista hulinaa, että päätä huimaa.

Kuten viime postauksessa kirjoitinkin, nyt on aika nautiskella ja opetella taas haaveilemaan. Miettiä missä asioissa haluan oikeasti olla hyvä ja priorisoida ne. Lopuista täytyy luopua tai tyytyä vähempään niiden suhteen. Niin että riitän just tämmöisenä.

IMG_0375

 

Tavoitteena nauttia

”Ootko käynyt juhlimassa vai meneekö kevät ihan urheiluksi?”

”Ootko aatellut enemmän treenata vai opiskella?”

”Täällä on kyllä tosi paljon treenejä tarjolla ja hienoja maastoja.”

”Kannattaa mennä mukaan niihin vaihtojuttuihinkin, se nollning on hauska.”

”Miksi valitsit Ruotsin?”

Tässä muutamia viikon aikana kuulleitani kysymyksiä ja toteamuksia. Pohdiskelin vähän näitä ja aika selkeä yhteinen vastaushan kaikkiin löytyy: Oon aattellut nauttia elämästä.

IMG_2164

En jaksa hyppiä naamiasasussa pitkin kaupunkia, koska olen jo tehnyt sitä tarpeeksi monta kertaa. Toki kerran vielä voisin kokeilla. En myöskään halua pelkästään urheilla ja istua loppu aikaa yksin huoneessani. Tietty muutaman päivän sitäkin voisi testata. En tahdo istua koko päivää kirjastossa ja jatkaa opiskeluja vielä kotona. Varmaan pari sellaistakin päivää kyllä tulee vielä eteen.

Sen sijaan juuri nyt kiinnostaa treenata, opiskella itseä hyödyttäviä asioita, tutustua uusiin ihmisiin, hengata hyvien tyypien kanssa, käydä paristi ulkonakin, oppia puhumaan ruotsia, katsoa netflixiä, lukea kirjoja, kirjoittaa blogia, ottaa iisisti, elää ”tavallisesti”, suunnistaa paljon, kuljeksia ja haaveilla. Ja oih, luoda omat rutiinit tänne. Tiedän, että jonkun korvaan tämä kuulostaa kauhealta, mutta tykkään rutiineista. Joulusta asti olen enemmän tai vähemmän sluibaillut: katsonut teinihömppiä milloin sattuu ja treenannut kummallisiin aikoihin. Nyt tuntuu siltä, että haluan jotain ryhtiä hommaan, vaikkakin haluan pysyä TODELLA kaukana syksyn aikataulutetusta elämästä. Nautin kuitenkin siitä, että päivillä on jokin järkevä rakenne.

IMG_2152

 

Täällä kylmyyden, harmauden ja loskan keskellä haaveilen lämpimistä maista. Rakastan matkustamista ja haluan aivan ehdottomasti lähteä joskus piakkoin reppureissaamaan Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Nauttisin noilla alueilla olosta aivan varmasti suunnattomasti. En kuitenkaan näe, että viiden kuukauden vaihto Meksikossa tai Singaporessa istuisi yhteen omien tämän hetkisten tavoitteideni kanssa, joten loppujen lopuksi en ehkä ekojen viikkojen jäljeen enää nauttisikaan samoin tavoin. Vai toimiiko päättelyketjuni?

Summasummarum: Uppsala is the place to be! Toki haluamanlaisestani elämästä nauttiminen onnistuisi monessa muussakin paikassa, ja ehkäpä vielä joskus menen toiseenkin vaihtoon. Reppureissulle lähden aivan ehdottomasti. Juuri nyt täällä on kuitenkin hyvä ❤

IMG_2208

PS. Kuvat ovat viikonlopun hiihtoleiriltä OK Linnén kanssa Orsan Grönklittistä. Jos sitä ei naamasta nää niin todellakin nautin ;–)